E.C PROJEKTI, osa 1
Saimme tänään, toukokuun ensimmäisenä keskiviikkona, vieraaksemme Harjulan Killasta, Harjavallasta, Sirpa Lehtisen, joka luennoin meille kuvanveistäjä Emil Cedecreutzista. Projektin toisessa osassa (27.5) käymme tutustumassa Emil Cedercreutzin kotiin, Harjulaan sekä museon näyttelyihin.
Sirpa Lehtinen oli ottanut myös Emil Cedercreutzsin mukaan eli hän laittoi meille kaksi valokuvaa Emilistä. Hieno ele. Emil syntyi Köyliön kartanoon vuonna 1879. Hänellä oli neljä sisarusta, kolme veljeä ja yksi sisar. Lapsilla oli Köyliössä kotiopettajat ja lastenhoitaja Manta.
Mantan hyväksi voidaan lukea se, että hän vei lapsia tutustumaan tavalliseen maalaiselämään ja antoi heidän osallistua maatöihinkin. Manta oli omistautunut lapsille ja kuollessaan testamenttasi omaisuutensa kartanon lapsille, jotka säätiöivät perinnön. Tällä hetkellä säätiö tukee muun muassa köyliöläisiä lapsia opintiellään. Veljet opiskelivat akateemiset ammatit itselleen (insinööri, lakimies ja professori), ja Emilkin yritti opiskella lakia, mutta taide vei hänen sydämensä. Pikku siskon tilanne oli hankalampi, hänellä oli sairaus, joka haurastutti luustoa.
Emil C opiskeli taidetta Euroopassa ja palasi Köyliöön 1900 -luvun alussa ja rakennutti Ilmilinnan. Emil ei kuitenkaan pitänyt rakennuksesta, se oli hänen mielestään hiukan liian synkkä ja kerran ajallessaan Harjavallasta kotiin päin, hän kuuli kosken pauhuntaa ja päätti, että tähän hän rakentaa itselleen uuden kodin, Havingin kosken rannalle.
Harjula valmistui 1914, Maahengentemppeli rakennettiin vuosina 1906 – 1940 ja Ateljee valmistui vuonna1936. Emil kierteli hevosrattaillaan ympäri maakuntaa ja keräili kaikkea tarpeellista, muun muassa ryijyjä ja tavallisia talousesineitä. Esimerkiksi Hyveiden kaivo on rakennettu helsinkiläisen kattoräystäiden alla olevista pidikkeistä.
Ilmari Kuula perheineen muutti Harjulaan asumaan 1936 ja Emil C ja heistä tuli perheyhteisö. Ilmari kulki Emilin kanssa pitäjällä hakemassa ja pelastamassa vahoja tavaroita Harjulaan. Ilmari oli kätevä käsistään ja korjasi tavarat, jos oli jotain korjattavaa. Talvisin Emil C muutti Helsinkiin. Siellä hänellä oli myös oma ateljee. Suuremmat veistokset toteutettiin kuitenkin Harjavallassa.
Kosken kuohunta loppui vuonna 1939, kun Harjavallan pato rakennettiin Lammaisten koskelle. Emil suuttui asiasta niin, että haki korvauksia maiseman turmelemisesta. Hän on ainoa ihminen, joka on koskaan saanut ko. korvauksia. Emil C oli mukana Satakunnan osakunnan hankkeessa saada Satalinnaan Parantola.
Emil Cedercreutzin töitä ovat muun maussa Äestäjä patsas Porin Cygnaeuksen koulun puistossa; Porissa, Äidin rakkaus Kaisaniemenkadulla, Pekka-Koira Helsingin Kaivopuistossa ja Satakunnan karhu Porin raatihuoneen edustalla. Emil C kuoli 1949 Helsingissä. Samana vuonna perustettiin Emil Cadercreutzin säätiö, joka toimii edelleen. Lopuksi Sirpa Lehtinen kertoo Harjulan killan ja Emil Cedercreutzin museon kanssa tehtävästä antoisasta yhteistyöstä.
Luento oli mielenkiintoinen ja toi taas uusia näkökulmia siluetteihin, veistoksiin ja yleensäkin oman maakunnan kulttuuriin. Allekirjoittanut on aikanaan käynyt lähes joka vuosi opiskelijoidensa kanssa tutustumassa Emil Cedercreutzin museoon, ja joka kerta on tullut yhtä ihastuneena kotiinsa – niin kuin tänäänkin. Mitä elämä olisi ilman kulttuuri!? Kiitos Sirpa Lehtinen. Sihteeri AL
Tässä vielä mielenkiintoinen kirjapaketti, joka Sirpa Lehtisellä oli mukana:
Cedercreutz Emil.1987. Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää. Harjulan Kilta ry. Harjavalta.
Relas Jukka. 2023. Emil Cedercreutz ja taitelijakoti Harjula. Kustannusyhtiö Parvas. Jelgavas Tipogräfija, Jelgava.
Relas Jukka&Warius Niclas. 2025. Emil Cedercreutz & Maahengentemppeli. SKS kirjat. Jelgavas Tipogräfija. Jelgava.
Tuominen Pirjo. 2004. Memento vivere – muista elää. Harjulan taitelijakodin kodin kultaiset vuodet 1933-1949. Tammi.
Waenerberg Annika& Cea Manuel Velez. 2019. Emil Cedercreutz 1879-1949. SKS kirjat. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.
