E.C. projekti osa 2.
Mitähän Emil Cedecreutz miettisi, jos hän juuri nyt katselisi pilven reunalta ja näkisi Nakkilan Eläkeliiton yhdistyksen ihmisten kokoontuvan Nakkilan torille tehdäkseen kevätretken hänen kotitaloonsa Harjavaltaan? Ehkä muistelisi Maahengen temppelin rakennuttamista, ja miten rakennustyöt etenivät ilman piirustuksia – ihan vaan silmämääräisesti ja vaiston varaisesti.
Emil saattaisi myös miettiä, että hänen aikanaan tulivat sähkövalo, puhelin, autot ja lentokoneet. Tai siten hän vain katselisi meitä hyväntahoisesti päättään käännellen ja ajattelisi, että mukavaa, että hänen työnsä ja elämänsä kiinnostaa edelleen ihmisiä.
Ensin suuntasimme kohti Kokemäkeä. Ensimmäinen vierailukohde oli Saskyn puutarhakauppa Pehtoorska. Meidät otti vastaan koulutuspäällikkö Erkki Kemppi. Hän kertoi koulusta ja koulutukista. Saimme myös hyvän annoksen väriterapiaa tuleville viikoille ehkä jopa kuukausille ja aika monella oli ihanan värisiä tuliaisostoksia mukana.
Tutustuimme myös uuteen Paistoon Harjavallassa. Hyvä paikka. Kun ensimmäisen kerran kuuluin ruokapaikan nimen Paisto, mietin, että miten kukaan on voinut antaasellaisen nimen kuin Paisto millekään yritykselle. Mutta mitä enemmän olen asian kanssa ollut tekemisessä, sen luonnikkaanmalta nimi kuulostaa. Paiston logosta minulle tulee mieleen Etelävaltioiden lippu eli Rebel lippu, joka tunnetaan myös rockabilly ja/tai rock´n´roll lippuna. Ruoka oli hyvää.
Emil Cedercreutzin museo ei koskaan petä. Eija Kurri opasti meidät Harjulan kotiin, Muista elää! Se on hyvä muistisääntö kodin ovessa. Kuvagalleriassa lisää Harjulan kodista.
Vaihtuvat näyttelyt veivät meidät vaateiden ja taiteiden maailmaan: Pukunäyttelyn nimi oli hauska: Ei tää mikkää uus mekko oo – Juhlapukuja eri vuosikymmeniltä Harjavallan maa- ja kotitalousnaisten kokoelmista (3.3 – 12.7.26) ja maalausten maailmaan meidät johdatteli Tatsuo Hoshikan retrospektiivinen näyttely nimeltään Pohjantähden alla. Allekirjoittanutta miellyttää suuresi taitelijan ajatus, että jos olet elämän varjossa, muista, että varjoa ei ole ilman valoa. Valo ja varjo – kaikkialla.
Sitten ihan toisiin – myöskin iloisiin tunnelmiin – eli retkeämme edeltäneenä päivänä Nakkilan kunnassa oltiin tehty päätös, joka edesauttoi meidän Kevätretkemme toteutumista. Saimme avustusta E.C. projektiimme ja kiitämme siitä Nakkilan kuntaa. Tällaiset matkat ja projektit edistävät hyvinvointiamme. Samoin edistämme digitaalista osaamistamme piipahtaessamme kotisivuillemme aina silloin lukemaan ja muistelemaan retkiämme ja katsomaan mitä tuleman pitää. Välitämme tietoa myös heille, jotka eivät päässeet mukaan retkillemme – syystä tai toisesta. Kiitos! Kiitos myös matkavastaavallemme Hilkka Kotirannalle. Aina tasalaatuista ja korkeatasoista työtä meidän kaikkien hyväksi. Sihteeri AL
Tästä linkistä pääset tutustumaan matkaamme valokuvin ja muutamin sanoin. Tervetuloa mukaan!
